Tuulivoima jakaa voimakkaasti tunteita puolesta ja vastaan. Monien mielestä myllyt rumentavat maisemaa, toiset ovat innoissaan uusiutuvasta energiasta. Energian tuotannon näkökulmasta tuulivoima on melko marginaalinen (vain muutama prosentti) ja ailahtelevainen osa sähköntuotantoa. Itse olen vakaan säätövoiman (kuten ydinvoima) kannattaja juuri tästä syystä.
Positiivisena asiana jokaisesta tuulimyllystä kunta saa kiinteistöveroa 30 000 euroa vuosittain. Onhan se tiukka paikka miettiä omaa suhtautumista asiaan jos vaakakupissa on puolen miljoonan euron leikkaukset ja veronkorotukset tai reilut 15 myllyä kaukana kaupungin keskustasta.
Pienet maaseutukunnat ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän taloudellisissa haasteissa jatkuvan poismuuton ja huoltosuhteen heikkenemisen suhteen. Tällöin tuulimyllyistä saattaa saada ainakin hetkellisen helpotuksen. Käyttöikä myllyillä lienee noin 20 vuotta, jonka jälkeiset purkukustannukset jäävät ehkä kunnan tai valtion harteille.
Tuulivoima on lisääntynyt Suomessa erittäin nopeasti hyvin lyhyessä ajassa. Kun valtakunnallisesti voimaloita oli Suomessa vuonna 2016 noin 550kpl, on niitä nykyisin jo noin tuhat ja vireillä olevien hankkeitten oletetaan edelleen merkittävästi kasvattavan tuulivoimaloiden määrää.
Osansa tällä tuulivoimabuumilla on tietysti valtion aiemmalla avokätisellä tuella. Tämä järjestelmä oli käytössä vuosina 2011-2017. Kulut tulivat veronmaksajien maksettaviksi, kaikkiaan tähän mennessä niitä on maksettu Talouselämä-lehden numeron 13/2021 artikkelin mukaan noin 1.3 miljardia euroa. Aikamoinen summa. Tariffia maksetaan kaikkiaan 12 vuotta / voimala. Viimeiset hyväksytyt hankkeet ovat tulleet tämän tuen piiriin vuonna 2017, joten uudet hankkeet ovat siis markkinaehtoisia. Tukia maksetaan kuitenkin aiemmista hankkeista siis vielä melko pitkään.
Tästä edellä kuvatusta näkökulmasta en pitäisi huonona vaihtoehtona tuulivoimaloiden ympäristölupamenettelyä. Myllyjen sijoituksessa pitää joka tapauksessa käyttää erittäin tarkkaa harkintaa.
Mutta kuten sanottua, puhtaasti kuntatalouden näkulmasta asia konkretisoituu tähän: jos kunnan talous on haastavassa tilanteessa, otetaanko rahaa vastaan maisemahaitasta vai leikkaukset ja vyön kiristys? Siinäpä sitä on pohdittavaa.